Kesän parhaita paloja ja alkusyksyn kuulumisia

Syksyn ollessa jo hyvässä vauhdissa, on ihana pysähtyä muistelemaan vielä kesän kohokohtia ja paluuta arkeen kesäloman jälkeen. Suunnittelin aloittavani uuden blogini tiiviillä julkaisutahdilla heinäkuussa, mutta toisin kuitenkin kävi. Opinnäytetyön teorian työstäminen vei käytännössä kaiken aikani heinäkuun lopusta elokuun puoliväliin ja sitten alkoikin taas koulu ja viimeisen lukukauden loppurutistus. Töissäkin käynnistyi useampi projekti samaan aikaan ja pää oli pyörällä ihan kaikesta.

Olen harmitellut monta kertaa sitä, ettei aika riittänytkään heti blogin julkaisun jälkeen säännöllisiin postauksiin, mutta toisaalta olen kuullut monelta, että juuri näin siinä helposti käy. Joten nyt pyritään tulevaisuudessa siihen, että näin pitkiä postaustaukoja ei tulisi. Nyt asiaa onkin sitten niin paljon, että materiaalia riittäisi useampaankin postaukseen, mutta haluan nyt kertoa teille kesän kohokohdista sekä syksyisen arjen aherruksesta.

Päiväkotilainen

Meidän perheen kuopus Onni aloitti päiväkodin heti elokuun alussa, ja voi sitä riemua! Hän on nyt viskarilainen! Mihin tämä aika menee? Äitinä minulle on todella helpottavaa, että molemmat pojat ovat aina menneet tosi mielellään päiväkotiin, eikä heitä juurikaan ole tarvinnut pakottaa. Itselle jää aina hyvä mieli, kun lapsi juoksee niin innoissaan heti saman tien päiväkotiin päästyään leikkimään, eikä kunnolla muista sanoa edes heippoja äidille. Iso merkitys on myös ihanilla hoitajilla, joita olenkin jaksanut ylistää vuodesta toiseen. He tekevät mielestäni äärimmäisen arvokasta työtä, ja toivoisin että moni vanhempi muistaisi kertoa sen heille useammin. Vaikka he tekevät työtään ja heidän työhönsä kuuluukin pitää huolta meidän lapsista, voi työnkin hoitaa monella eri tavalla. On niin monia tapoja kohdata lapsi ja vanhempi päivästä toiseen, ja ainakin näin vanhemman näkökulmasta täytyy sanoa, että näillä tavoilla on merkitystä. Pieni hymy ja ystävällinen aamutervehdys antaa niin paljon puhumattakaan iltapäivän kohtaamisesta, jolloin on ihana kuulla lapsen päivän kulusta.

Koululainen

Esikoinen aloitti toisen luokan ja tällä kertaa ei onneksi tarvinut jännittää ihan yhtä paljon kuin vuosi sitten, kun eka luokka alkoi. Nyt kaikki sujui jo rutiinilla ja Oliver oli tosi innoissaan päästessään jälleen kouluun. Luokan opettaja vaihtui, koska ekan luokan ope siirtyi toiseen kouluun. Onneksi uusi opettaja vaikuttaa tosi mukavalta ja on hyvä viestinnässään, joten tällä hetkellä kaikki vaikuttaa todella hyvältä. Oliverin luokallekin tuli kolme uutta oppilasta, joten oli kiva päästä tutustumaan uusiin kavereihin.

Oliverin koulumatka on noin 2 kilometriä ja nyt lapsi saa kulkea koko matkan pyörällä. Koko ekan luokan kuuntelimme, miten epäreilua on kun osa kavereista saa kulkea kouluun pyörällä. Oliverin liikenteen seuraamistaidot eivät kuitenkaan olleet vielä sitä luokkaa, että olisimme uskaltaneet hänen kulkea koko matkan pyörällä. Matkalla on yksi ison tien ylitys valoristeyksessä, joka pelottaa minua edelleen. Onneksi kaikki on sujunut hyvin ja kavereiden kanssa ylitykset ja koko matka on sujunut hienosti. Onhan se mahtavaa, kun koulumatka taittuu pyörällä noin viidessä minuutissa puolen tunnin kävelyn sijaan.

Kesäloman “kohokohtia”

Itse vietin kesälomaa vain kaksi viikkoa, koska vaihdoin työpaikkaa kesän alussa. Meillä oli miehen kanssa vain viikko yhteistä lomaa, ja saatiin onneksi kunnia vierailla ihanien ystävien kesäpaikassa Raaseporin lähettyvillä. Mihinkään kauemmas ei oikein ehtinyt lähteä. Toinen lomaviikko kului omalla kesäasunnolla Pyhtään Heinlahdessa, jossa lapset touhusivat enimmäkseen pihalla ja itse kirjoitin opinnäytetyön teoriaosuutta, jonka piti olla valmis elokuun puolivälissä.

Aloitin opinnäytetyöseminaarin toukokuussa tavoitteenani kirjoittaa opparia kesän aikana. Otin kuitenkin myös kaksi kesäkurssia, joten kesäkuu ja heinäkuun alku menivät näitä kursseja suorittaessa. Opinnäytetyölle jäi siis vain käytännössä heinäkuun viimeinen viikko ja elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa aikaa. Onneksi olin kuitenkin tehnyt tietoperustaan hyvän alustuksen, joten täysin nollasta ei tarvinut aloittaa. Lähdekirjallisuutta oli jo todella paljon hankittuna, mutta kyllä sitä piti hankkia vielä lisää. Suurin osa ajasta kului englanninkielisten artikkelien kääntämiseen. Se oli koko tietoperustan vaikein ja aikaa vievin osuus.

Kuten aina, aika meinasi loppua jälleen kesken. Viimeisen viikonlopun ennen palautusta kirjoitin työtäni 15 tuntia päivässä! Siinähän ei tietenkään ollut mitään järkeä, mutta perfektionisti kun olen, niin päätin saada kaiken kasaan annettuun deadlineen mennessä. Toinen oppariseminaari pidettiin 19.8. ja siihen mennessä piti ehtiä opponoida myös yksi toisen henkilön tekemä tietoperusta. Kaikki sujui paremmin kuin hyvin, ja sain työstäni paljon positiivista palautetta niin omalta opponentiltani kuin opinnäytetyöni ohjaajaltakin. Olo oli kaikin puolin todella huojentunut ja saatujen kommenttien pohjalta oli helppoa lähteä työstämään opparin tutkimusosiota. Kirjoitan opinnäytetyöni aiheesta ja koko projektista lisää myöhemmin.

Nyt kuitenkin vielä takaisin lomatunnelmiin. Saimme vierailla ystäväperheen kesäasunnolla Växärissä, johon meiltä ajaa Porvoosta muutaman tunnin. Lapset rakastavat touhuta saarella, sillä siellä on mönkkärit, pelit ja vehkeet ja kaikkea muutakin mielenkiintoista. Lisäksi ystäväperheeseen kuuluu kaksi tyttöä, joten leikkiseuraakin riitti. Teimme myös veneretken yhteen kaukaiseen saareen, jossa söimme eväitä. Illat saunottiin, uitiiin ja syötiin ihanalla terassilla. Saimme ihailla myös upeita auringonlaskuja. Kaikkina päivinä oli todella kova tuuli, joka viilensi ilmaa aika paljon, mutta lämpöäkin riitti.

Teimme taas mielettömän hyviä ruokia ja saimme maistaa ystäväpariskunnan miehen itse metsästämää lihaa, joka on aina siis aivan taivaallisen hyvää. Nautin todella paljon, sillä harvoin saa syödä oikeasti niin hyvän makuista sekä laadukasta lihaa. Tällä kertaa söimme peuraa kanttarellikastikkeella. Nukkumaanmeno meni tosi myöhäiseen, sillä juttuahan tietysti riitti. On ihanaa, kun voi jakaa ajatuksia saman henkisten ihmisten kanssa sekä nauttia hyvästä ruoasta ja viinistä kiirehtimättä mihinkään. Nämä kolme päivää olivat ehdottomasti kesän kohokohtia.

Toinen lomaviikkoni vietettiinkin sitten kesäasunnollamme Heinlahdessa, sillä mies palasi töihin. Kävimme jälleen uimassa sekä meressä että Kotkan maauimalassa, jossa olemme kesän aikana käyneet useamman kerran. Oliver tykkää hyppiä viidestä metristä ja välillä on ihana uida ja puljata myös altaassa. Heinäkuun viimeisellä viikolla oli jo hieman viileämmät ilmat, joten altaassa oli ihanan väljää. Isäni lähti mukaan, ja näin sain itse treenata myös hieman vapaauintia. Kotkan maauimalassa radan pituus on 50 metriä, joka tuntuu todella pitkältä kun on tottunut uimaan 25 metrin pituista rataa. Välillä oli vaikeuksia jaksaa yksi altaanmitta ilman räpylöitä, koska uintitekniikka ei ole vielä niin hyvin kehittynyt, että jaksaisin potkia ja kauhoa monta altaanmittaa peräkkäin.

Saimme loppuviikoksi myös serkut leikkikavereiksi. Vein kaikki neljä serkusta Katariinan meripuistoon, jota suosittelen lämpimästi kaikille Kotkassa vieraileville ja muillekin. Jos asuisimme Kotkassa, kävisimme siellä varmaan joka päivä. Paras hetki oli jätskien osto, kun paikalle saapui hieman erikoisempi jätskin tilaaja. Mies esitteli tämän viehättävän alpakan Carlokseksi. Aivan mieletön eläin ja lapset olivat tietysti aivan innoissaan!

Täytyy mainita myös Katariinan meripuiston jäätelökioskista vielä se, että tarjolla oli todella hyvä valikoima jäätelöitä. En muista, että olisin missään nähnyt noin paljon eri jäätelöitä. Ja leikkipaikkojahan riitti. Aikaa ei jäänyt enää skuuttiparkkiin, joka on myös todella loistava tuolla alueella. Nyt aikaa meni jo kolme tuntia, kun ihmeteltävää riitti niin paljon. Ehdoton suosikki oli Muumipeikon talo, johon kiivettiinkin uudelleen ja uudelleen. Alue on todella kiva leikkimiseen, lenkkeilyyn sekä eväiden syöntiin ja siellä voi helposti viettää vaikka koko päivän.

Serkuksilla on hyvä ikäero keskenään. Meidän Oliver on vanhin (8 vuotta), Onni (5 vuotta) ja veljeni lapset Ada (4 vuotta) ja Emil eli “Eikka” (2 vuotta). Leikit sujuvat hyvin ja kaikilla on aina todella hauskaa.

Harrastuksia

Kesällä oli onneksi aikaa urheilla useammin. Loman lopettamisen kunniaksi kävin rullaluistelulenkillä testaamassa, vieläkö ehkä noin 15 vuotta vanhat luistimeni toimivat. Luistelin Heinlahdesta Siltakylään ja mutkan kautta takaisin, ja matkaa kertyi 15 kilometriä. Tässä muutama asia, jotka kannattaa ottaa huomioon luistellessa (joista osan itse tällä kertaa unohdin):

• Varrelliset sukat, EI SIIS VARRETTOMAT!!!
• Kypärä
• Lasit
• Hanskat, jos käytät sauvoja
• Pieni vesipullo johonkin vyölaukkuun
• Ensimmäisellä kerralla hieman lyhyempi matka ja maltillisemmin.

Itse unohdin siis ne varrelliset sukat, mistä syystä molemmissa nilkoissa sivuilla oli kunnon haavaumat. Luistimet polttivat ihon rikki, ja molemmat nilkat sivuilta olivat vereslihalla. Toinen asia, jonka unohdin, oli hanskat. Jos käytät sauvoja, niin ehdottomasti kannattaa laittaa hanskat käteen, koska sauvojen käsipidikkeet hankaavat rakot käsiin. Unohdin lisäksi sen, että ei kannata ehkä pitkän tauon jälkeen vetää itseänsä aivan piippuun, eli 15 kilometriä lähes koko ajan sauvoilla lykkien saattaa olla vähän liikaa. Mutta olipahan kivaa tehdä välillä jotain erilaista. Ja sauvat tuovat todella hyvää lisätehoa luisteluun, kun saa paremmin yläkroppaakin mukaan. Valitettavasti kuluneen kesän luistelut jäivät tuohon yhteen kertaan uinnin ja juoksun ollessa kuitenkin ne omat lempparilajit, joihin haluan panostaa.

Koko kesä oli ihana, kun oli niin lämmintä ja uimaan pääsi lähes päivittäin. En muista, että olisimme uineet mikään kesä niin paljon kuin tänä kesänä. Pääsin uimaan myös kaksi kertaa Helsingin Allas Seapoolille, joka on yksi lempipaikoistani. Tätini asuu aivan altaan vieressä, ja pari kertaa kesän aikana yövyin hänen luonaan ja pakkohan se oli käydä heti altaalla uimassa. Olin kuvitellut, että Allas Seapool olisi jonkin asteinen “patsastelupaikka”, mutta olin täysin väärässä. Mielestäni siellä oli todella hyvä fiilis uida ja pojatkin olivat toisella kerralla mukana. Lastenallas oli todella iso ja täynnä erilaisia uimaleluja. Meillä oli kyllä tosi hauskaa. Oliverin kummitäti eli oma tätini oli mukana matkassa ja vahti poikia sillä välin, kun kävin itse treenaamassa pienen pätkän radalla.

Vaikka kesäloma jäikin lyhyeksi, pääsin kuitenkin nauttimaan kauniista ilmoista ja lämmöstä ja paljon tuli vietettyä aikaa kesäasunnolla. Välillä hoidin työtkin Heinlahdesta käsin. Leikattiin myös pojille ihanat kesätukat heinäkuun loppupuolella, koska lämpöä riitti ja tuntui, että molempien hiukset hiostivat todella paljon päätä.

Jalkapalloa

Oliverin jalkapalloharrastus jatkui koko kesän ja viime viikonloppuna hän osallistui oman asuinalueemme Hornhattulan joukkueen riveissä kortteliturnaukseen. Tämä oli todella hieno ja lämminhenkinen turnaus, joka järjestettiin Porvoon Tolkkisissa. Pojille tehtiin hienot inkkarimaalaukset kasvoihin ja sitten tykitettiinkin 3 peliä putkeen.

Oliver pelaa Porvoon FC Futuran junioreissa ja mieheni on yksi joukkueen apuvalmentajista. On mahtavaa, kun monta Oliverin kaveria pelaa samassa joukkueessa ja treenikuljetuksia saadaan sumplittua useamman perheen kesken. Treenejä on ollut lähes koko kesän ajan kaksi kertaa viikossa ja lisäksi keskiviikkoisin on aina Opel Liiga -turnauksen peli. Perjantaisin ja sunnuntaisin treenit ovat aina klo 19-20, mikä on varsinkin perjantaisin aika inhottava aika. Olemme päättäneet, että jos meillä on jotain menoa viikonloppuisin, niin silloin perjantain treenit jätetään väliin. Aika hyvin treeneihin on kuitenkin päästy. Kolme kertaa viikossa on vielä ihan inhimillinen määrä, mutta kun tähän lisätään Onnin tanssitunti, minun uintitreenit ja muut arkiset aherrukset niin kyllä siinä on jo ihan riittävästi sutinaa.

Turnauksia oli kesän aikana aika monta ja oli hienoa päästä edes osaan niistä mukaan. Katsojia ei olla viimeisen vuoden aikana otettu moneenkaan peliin mukaan koronarajoitusten vuoksi, mutta silloin kun mukaan pääsi niin ehdottomasti oli mentävä! Pelejä on todella jännittävä katsoa, ja on hienoa huomata miten joukkuehenki kehittyy jokaisen pelin myötä jo näin nuorilla pelaajilla.

Kohti syksyä ja opintojen alkua

Niin se vaan elokuukin hurahti ohi hetkessä, itselläni jatkui opinnot Haaga-Heliassa. Porvoon kampuksella minulla on ainoastaan kaksi syventävää kurssia enää ja loput syventävät kurssit käyn Pasilan kampuksella. Porvoossa ei pysty erikoistumaan markkinointiin, joten sen vuoksi teen markkinoinnin syventävät opinnot Pasilassa. Haaga-Heliassa hyödynnetään edellaan hybridimallia ja suurin osa opetuksesta on etänä. Nyt kuitenkin yhdellä markkinoinnin kurssilla meillä on lähiopetusta aina torstaisin. Se on ollut vaihteeksi todella virkistävää, vaikkakin aiheuttaa hieman aikataulujen koordinointia luentojen ollessa työpäivän aikana.

Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että saisin kaikki kurssit suoritettua tämän syksyn aikana, sillä opettajat ovat luvanneet ettei satunnaiset poissaolot luennoilta estä kurssien suorittamista. Juuri nimenomaan nämä Pasilan markkinoinnin syventävät opinnot järjestetään päiväopetuksena ja molemmat ovat 10 opintopisteen kursseja. Tämä tarkoittaa sitä, että opetusta on neljänä päivänä viikossa työpäivän aikana. Minulla ei tietenkään ole mitään mahdollisuutta osallistua jokaiselle luennolle, joten katson luennot välillä aina tallenteelta ja teen projekteihin liittyvät tehtävät omalla ajalla. Kaikki on sujunut hyvin tähän asti ja ainakin vielä olen pysynyt hyvin mukana. Näillä näkymin valmistuminen siis koittaisi jouluna 2,5 vuoden opiskelujen jälkeen. Tämä on todella nopea vauhti, ja olen tästä itsekin todella yllättynyt. Toisaalta on tullut kyllä istuttua koneen ääressä todella paljon!

Uusi työ

Aloitin uudessa työssä Bonfire Agencyllä asiakkuuspäällikkönä 31.5., kuten edellisessä postauksessani kirjoitinkin. Kuvani on muuten lisätty nyt meidän nettisivuille, ja sieltä löytyy myös kuvaus minusta. Olen nauttinut työstäni todella paljon, mikä tietysti lisää motivaatiota työn tekemistä kohtaan. Aloitan työni aamuisin todella aikaisin ja pursuan energiaa oppia uutta. Olen muutenkin aamuihminen ja herään mielelläni jo viimeistään kuudelta. Olen parhaimmillani aina aamuisin, ja silloin saan ehdottomasti eniten aikaan. Tykkään paljon myös treenata aamuisin, kuten perjantaina käväisin aamu-uinnilla jo klo 6.30.

Työni mielekkyyttä lisää ehdottomasti se, että B2B-vaikuttajamarkkinointi sekä erityisesti podcastit ovat lähellä sydäntäni. Onnekseni saan tehdä opinnäytetyötäni tästä samasta aiheesta. Aihe on niin kiehtova, että voisin puhua siitä taukoamatta. Lisäksi työssäni ehdottomasti parasta on aivan ihana, kannustava tiimi sekä mielenkiintoiset asiakkaat. On aivan mielettömän suuri merkitys, minkälaisia ihmisiä ympärillä työskentelee. Kannustava ja tsemppaava ilmapiiri tarttuvat, ja on päivän selvää, että ihmiset pystyvät paljon parempiin suorituksiin, kun tuntevat olevansa osa työyhteisöä, jossa jokaisen työllä on merkitys. Tämä ei todellakaan ole itsestäänselvyys.

Olen päässyt podcast-studioonkin kesän ja syksyn aikana opettelemaan ja seuraamaan podcastien äänityksiä ja mitä enemmän aikaa podcastien parissa vietän, sitä enemmän niistä pidän. On mahtavaa ja tunnen olevani etuoikeutettu siinä, että oman tutkimuksen aihe liittyy niin läheisesti omaan työhön ja pääsee näin konkreettisesti lähelle omaa aihettaan.

Johdon agendalla

Hassua, että juuri työyhteisön tärkeyttä ja merkitystä pohtiessani satuin kuuntelemaan lenkillä juostessani Johdon agendalla -podcastia, jossa Riikka Tannerin vieraana on upea, valloittava Yacine Samb, joka puhuu muun muassa siitä, miten mahdollistetaan olosuhteet menestyneille tiimeille:

• Psykologinen turvallisuus eli se, että tiimin jäsenet pystyvät tuntemaan olonsa turvalliseksi ja ottamaan riskejä
• Rakenne ja selkeys: ihmisillä täytyy olla jonkinlainen boksi, jonka ulkopuolelle ajatella. Tiimin jäsenillä on oltava selkeät roolit ja tavoitteet sekä itselleen että keskenään työskentelyyn.
• Työn merkityksellisyys sekä kokemus työn vaikuttavuudesta. Eli se, että työ on tärkeää ja että tiimin jäsenenä voit kokea ja tuntea, että työlläsi on merkitys.

Nämä ovat asioita, jotka vaikuttavat paljon työssä viihtymiseen ja korostuvat varmasti ihmisten palatessa kesälomiltaan työn ääreen. Samb mainitsee myös, miten johdolla on valta vaikuttaa siihen, että maksimoidaan ihmispotentiaali ja mahdollistetaan tiimeille ja yksilöille menestyvät olosuhteet. Lämmin suositus tälle podcast-jaksolle. Linkki löytyy tästä.

Tässä oli kesän ja alkusyksyn kuulumisia meidän perheeltä. Toivottavasti sinullakin on lähtenyt syksy hyvin käyntiin. Nyt on ihana ihastella syksyn kauniita värejä ja nauttia raikkaasta ilmasta. Ja itse ainakin olen jo aloittanut kynttilöiden polttamisen ja vilttien alla on vaan niin ihana katsoa lemppariohjelmia telkkarista, vaikka tähän onkin aikaa käytännössä vain viikonloppuisin.

Ihanaa syksyä teille kaikille ja pian taas päivitellään kuulumisia. Nyt pyritään pitämään blogitekstien julkaisutahtikin vähän reippaampana tämän alkukankeuden karistua.

Rakkain terveisin;

Johanna